Juhanan lähettämiä larp-linkkjä, en ole vielä ehtinyt lukea:
"2004 - Beyond Role and Play, http://www.ropecon.fi/brap/
Tuolla ei oo mitään superessentiaalista, mut pari hyvää kyllä. Johanna Koljosen "I Could a Tale Unfold Whose Lightest Word Would Harrow up Thy Soul" on jees.
2006 - Role, Play, Art, http://jeepen.org/kpbook/
Eirik Fatlandin juttu Interaction Codes on hyvä ja Markus Montolan ja Staffan Jonssonin Prosopopeia - Playing on the Edge of Reality on erityisesti tän jutun kannalta hyödyllinen.
2007 - Lifelike, http://www.liveforum.dk/kp07book/toc.php
Tähän projektiin liittyen Markus Montolan Breaking the Rules: Borderline Role-Playing, Staffan Jonssonin, Markus Montolan, Jaakko Stenrosin ja Emil Bossin Five Weeks of Rebellion: Designing Momentum, Jaakko Stenrosin, Markus Montolan ja Annika Waernin Post Mortem Interaction: Social Play Modes in Momentum ja miksei Johanna Koljosen Eye-Witness to the Illusion, koska se on hyvä juttu.
2008 - Playground Worlds, http://www.solmukohta.org/pmwiki.php/Book
tää ei oo vielä netissä, mut kandee etsiä käsiinsä. Fantasiapeleistä vois löytyä.
Hyvä juttu larppien tuottamisesta on Kåre Murmann Jaerin Design for Work Minimization. Muuten hyvää kamaa on Andie Nordgrenin High Resolution Larping ja Bjarke Pedersenin ja Lars Munckin Walking the White Road."
tiistai 16. joulukuuta 2008
Tämänhetkiset suunnitelmat
Tässä yhteenveto tämänhetkisistä suunnitelmista:
Peli rakentuisi sen ympärille että on "sisäpiiri" joka elää ikään kuin omassa rinnakkaismaailmassaan tämän todellisuuden sisällä ja pelaa "peliä" ja ihmisiä jotka tulevat vedetyksi pelin maailmaan ja joilla on mahdollisuus pyrkiä peliin (katsojat).
"Sisäpiiriläiset" ovat jollain tapaa yli-inhimillisiä tai -luonnollisia hahmoja, he saattavat olla roolityöskentelyllisesti tai ulkonäöltään hyvinkin fantastisia tai outoja olentoja. Se, mitä "peli" on, rakentuu varmaankin työpajoissa. luotan siihen että työryhmän pelifriikeille tulee asiasta visioita, kunhan päästään kokeilemaan...
Esitys alkaa siitä että katsojat tulevat jotenkin vihityiksi pelin maailmaan, mutta ovat vielä erikseen eri paikoissa. Alku tapahtuu julkisissa tiloissa. On keskusteltu siitä miten katsojien kanssa voitaisiin viestiä tavoilla jotka lisäisivät epätodellisuuden tuntua - TV:n, lehtien, taikatemppujen jne. kautta. On myös puhuttu siitä vaihtoehdosta että jokaiselle katsojalle annetaan oma "opas" sisäpiiristä, joku joka johdattaa sisään maailmaan ja jonka kautta voi rakentaa suhteen siihen - opas olisi alkuvaiheessa arkiminänään, saatettuaan katsojan matkaan häviää ja tulee määränpäässä uudelleen vastaan sisäpiiriroolissaan. Oppaan antamisessa on niin paljon hyviä ja kiinnostavia puolia että luulen että tätä keinoa käytetään, ainakin testataan.
Olisi tärkeää luoda katsojille heti alkuun (tai vähitellen) tunne siitä, että maailmaan aukeaa täysin uusi taso, ja arkielämä alkaa tuntua kaukaiselta tai sen näkee aivan eri valossa, eikä paluuta ole - hyviä esimerkkejä ovat olleet Matrix tai David Lynchin elokuvat. Toisaalta olisi myös hyvä antaa viesti että juuri sinut on kutsuttu tai valittu pyrkimään mukaan, ja maailma johon on tutustumassa on niin kiehtova ettei siitä voi olla kiinnostumatta.
Tutkimusmatka uuteen maailmaan johdattaa katsojat lopulta samaan paikkaan, jossa sisäpiiri pelaa peliään. Mikä tämä paikka on, sitä ei vielä tiedetä. Tärkeää olisi että se olisi tarpeeksi moniosainen että useampia asioita voi tapahtua yhtä aikaa, ja ehkä myös tilana kiehtova ja hämmentävä. On pohdittu erilaisia Helsingin alla olevia maanalaisia tiloja (etuna se että tilasta ei ole näkymää ulkomaailmaan ja se on riittävän erilainen jotta voi tuntea olevansa jossain muualla). Teatteritila on yksi vaihtoehto - silloin olisi jotain erityistä merkitystä sillä että kyseessä on teatteri. Sisäpiiri rakentuisi jotenkin roolien luomisen ja kaksoisolemisen ympärille, ja se on minusta muutenkin kiehtova idea - peliin päästessään jokainen luo oman roolihahmonsa. Tästä voi saada irti asioita monella tasolla. Myös sisäpiiriläiset voivat olla jonkinlainen rooliversio omasta itsestään. Luulen että ensimmäisessä työpajassa voitaisiin varata aikaa siihen, että koetetaan luoda omia roolihahmoja. Vaateilla, myös katsojien riisumisella ja pukemisella voidaan pelata.
Mahdollista on myös että on useampi paikka joiden kautta edetään.
Pelipaikassapaikoissa sitten pelin lomassa eletään - syödään, ehkä nukutaan.
Peli ehkä päättyy siihen että osa katsojista, ehkä kaikki, otetaan mukaan sisäpiiriin. Siihen voi sisältyä jonkinlainen initiaatiorituaali. Visioitiin että olisi hienoa jos pelin lopussa kaikki alkuperäiset sisäpiiriläiset ovat korvautuneet katsojilla - ja sitten pelin jatkuminen onkin heidän käsissään. Se, mitä sisäpiiri on, ei ehkä olisi koskaan täysin selvinnyt ennen kuin onkin katsojien oma tehtävä päättää se. Sisäpiirissä olisi vain tietty määrä paikkoja, joten jokaisen pelaajaksi tulevan olisi syrjäytettävä joku siinä jo oleva - ehkä itselleen läheisin, oma oppaansa. Toki katsojalla pitää olla myös mahdollisuus jättäytyä pois pelistä (ja kävellä ulos koko esityksestä - saamatta koskaan tietää mistä siinä on kysymys tai mihin se johtaa).
Tässä vaiheessa siis esiintyjä-pelaajat olisivat kadonneet, ja katsojat jääneet jäljelle jatkamaan tai lopettamaan.
Tästä jatketaan kehittelyä ekassa työpajassa.
Peli rakentuisi sen ympärille että on "sisäpiiri" joka elää ikään kuin omassa rinnakkaismaailmassaan tämän todellisuuden sisällä ja pelaa "peliä" ja ihmisiä jotka tulevat vedetyksi pelin maailmaan ja joilla on mahdollisuus pyrkiä peliin (katsojat).
"Sisäpiiriläiset" ovat jollain tapaa yli-inhimillisiä tai -luonnollisia hahmoja, he saattavat olla roolityöskentelyllisesti tai ulkonäöltään hyvinkin fantastisia tai outoja olentoja. Se, mitä "peli" on, rakentuu varmaankin työpajoissa. luotan siihen että työryhmän pelifriikeille tulee asiasta visioita, kunhan päästään kokeilemaan...
Esitys alkaa siitä että katsojat tulevat jotenkin vihityiksi pelin maailmaan, mutta ovat vielä erikseen eri paikoissa. Alku tapahtuu julkisissa tiloissa. On keskusteltu siitä miten katsojien kanssa voitaisiin viestiä tavoilla jotka lisäisivät epätodellisuuden tuntua - TV:n, lehtien, taikatemppujen jne. kautta. On myös puhuttu siitä vaihtoehdosta että jokaiselle katsojalle annetaan oma "opas" sisäpiiristä, joku joka johdattaa sisään maailmaan ja jonka kautta voi rakentaa suhteen siihen - opas olisi alkuvaiheessa arkiminänään, saatettuaan katsojan matkaan häviää ja tulee määränpäässä uudelleen vastaan sisäpiiriroolissaan. Oppaan antamisessa on niin paljon hyviä ja kiinnostavia puolia että luulen että tätä keinoa käytetään, ainakin testataan.
Olisi tärkeää luoda katsojille heti alkuun (tai vähitellen) tunne siitä, että maailmaan aukeaa täysin uusi taso, ja arkielämä alkaa tuntua kaukaiselta tai sen näkee aivan eri valossa, eikä paluuta ole - hyviä esimerkkejä ovat olleet Matrix tai David Lynchin elokuvat. Toisaalta olisi myös hyvä antaa viesti että juuri sinut on kutsuttu tai valittu pyrkimään mukaan, ja maailma johon on tutustumassa on niin kiehtova ettei siitä voi olla kiinnostumatta.
Tutkimusmatka uuteen maailmaan johdattaa katsojat lopulta samaan paikkaan, jossa sisäpiiri pelaa peliään. Mikä tämä paikka on, sitä ei vielä tiedetä. Tärkeää olisi että se olisi tarpeeksi moniosainen että useampia asioita voi tapahtua yhtä aikaa, ja ehkä myös tilana kiehtova ja hämmentävä. On pohdittu erilaisia Helsingin alla olevia maanalaisia tiloja (etuna se että tilasta ei ole näkymää ulkomaailmaan ja se on riittävän erilainen jotta voi tuntea olevansa jossain muualla). Teatteritila on yksi vaihtoehto - silloin olisi jotain erityistä merkitystä sillä että kyseessä on teatteri. Sisäpiiri rakentuisi jotenkin roolien luomisen ja kaksoisolemisen ympärille, ja se on minusta muutenkin kiehtova idea - peliin päästessään jokainen luo oman roolihahmonsa. Tästä voi saada irti asioita monella tasolla. Myös sisäpiiriläiset voivat olla jonkinlainen rooliversio omasta itsestään. Luulen että ensimmäisessä työpajassa voitaisiin varata aikaa siihen, että koetetaan luoda omia roolihahmoja. Vaateilla, myös katsojien riisumisella ja pukemisella voidaan pelata.
Mahdollista on myös että on useampi paikka joiden kautta edetään.
Pelipaikassapaikoissa sitten pelin lomassa eletään - syödään, ehkä nukutaan.
Peli ehkä päättyy siihen että osa katsojista, ehkä kaikki, otetaan mukaan sisäpiiriin. Siihen voi sisältyä jonkinlainen initiaatiorituaali. Visioitiin että olisi hienoa jos pelin lopussa kaikki alkuperäiset sisäpiiriläiset ovat korvautuneet katsojilla - ja sitten pelin jatkuminen onkin heidän käsissään. Se, mitä sisäpiiri on, ei ehkä olisi koskaan täysin selvinnyt ennen kuin onkin katsojien oma tehtävä päättää se. Sisäpiirissä olisi vain tietty määrä paikkoja, joten jokaisen pelaajaksi tulevan olisi syrjäytettävä joku siinä jo oleva - ehkä itselleen läheisin, oma oppaansa. Toki katsojalla pitää olla myös mahdollisuus jättäytyä pois pelistä (ja kävellä ulos koko esityksestä - saamatta koskaan tietää mistä siinä on kysymys tai mihin se johtaa).
Tässä vaiheessa siis esiintyjä-pelaajat olisivat kadonneet, ja katsojat jääneet jäljelle jatkamaan tai lopettamaan.
Tästä jatketaan kehittelyä ekassa työpajassa.
lauantai 13. joulukuuta 2008
Tilannekatsaus
Toisen kokoontumisen jälkeen tilanne on tämä:
(Lisäys 19.12.: Ensimmäisen työpajan aikoihin muutoksia)
Tuntui järkevältä että ensimmäinen työryhmä on avoin kiinnostuneille ja työryhmästä päätetään sen jälkeen. Tässä vaiheessa ei siis odoteta kenenkään olevan vielä sitoutunut projektiin.
Tämänhetkinen porukka on tämä: potentiaalisia esiintyjiä on (peräti) 10, osa potentiaalisempia kuin toiset: minä olen varmasti mukana, samoin Johanna, lisäksi kiinnostuneita ovat Marko, Pasi, Pasin kautta Arto Rantanen ja Sami Lehtinen joita ei ole vielä tavattu, Noona ja Nilla. Juha ei vielä tiedä mukanaolostaan, lisäksi Akseli teatterilta on mahdollisesti kiinnostunut esiintymään muttei olisi mukana kehittelyssä. Suunnitteluapuna muttei esiintyjänä on mukana Juhana. Lisää kiinnostuneita vielä haetaan, ja ekassa työryhmässä voi siis olla isompi ryhmä kuin esiintymässä (esiintyjien määräksi suunnitellaan noin kymmentä).
1. Työpaja on
(Huom! La 10.1. klo 10-15 peruuntunut)
su 11.1. klo 10-15
ma 12.1. klo 18-22 (Huom! Alkaa tunnin myöhemmin)
ti 13.1. klo 10-15
la 17.1. klo 10-15
su 18.1. klo 10-15
2. Työpaja on
la 14.2. klo 10-15
su 15.2. klo 10-15
ma 16.2. klo 17-22
ti 17.2. klo 10-15
la 21.2. klo 10-15
su 22.2. klo 10-15
joista viimeinen on todennäköisesti demopäivä.
Tässä välissä olisi todennäköisesti/toivottavasti? vielä kolmas vastaava työpaja.
Knutepunkt-festivaalit on Oslossa 16.-19.4., ja olen itse ainakin menossa sinne, mutta minusta olisi hauskaa jos ainakin osa työryhmästä pääsisi sinne testaamaan senhetkistä peliä pienessä mittakaavassa, ja saataisiin varmasti hyödyllistä palautetta. Matkustamiseen voidaan hakea Taiteen keskustoimikunnan matka-apurahaa. Mikäli sitä ei saada, tulisi maksettavaksi matkakulut (noin 150-190e/henkilö). Käsittääkseni Knutepunktissa pyritään majoittamaan osallistujat ihmisten koteihin, jos ei niin Oslosta varmaan löytyy niin paljon Couchsurfereita että voidaan majoittautua ilmaiseksi.
Esitykset olisivat ennen heinäkuuta, eli käytännössä kesäkuun lopussa, 3-4 kpl. Mahdollista on myös että lisää esityksiä (2?) olisi elokuussa, mahdollisesti osin eri porukalla. Harjoitukset sijoittuisivat siis touko-kesäkuulle tarpeen ja osallistujien aikataulujen mukaan (ainakin 3.-10.6. olisi tauko). Tätä asiaa hahmotetaan varmaan paremmin ekan työpajan jälkeen.
Tämä blogi on nyt yhteydenpitokeino. Tällä hetkellä se on vielä kaikille julkinen mutta teen sen vain osallistujille näkyväksi jahka ehdin (ensi viikolla varmaan). osallistuakseen pitäisi luoda Google- tai Blogger-tunnukset. Blogin osallistujaksi voivat tulla kaikki jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumisesta, mutta ei yleisö, koska täällä on SPOILEREITA! Blogin hallinnointiin en ole vielä tutustunut, lisää siitä kunhan olen...
Tämänhetkisistä suunnitelmista, joista puhuttiin, kirjoitan yhteenvedon myöhemmin - todennäköisesti ehdin joskus tiistaina. Mielenkiintoiselta vaikuttaa ainakin minusta...
Lisäksi nähtiin joitakin epätodellisuuteen johdattelevia taikatemppuja, joita varmaan myös tullaan näkemään lisää.
Niin, ja te kaikki osalliset voisitte kirjoittaa pienen esittäytymisen samalla kun hankitte tunnukset (ne kai minun täytyy jotenkin myöntää?) niin ainakin pääsee kokeilemaan blogia, ja me kaikkihan emme ole tavanneet.
Phew, siinä tällä kertaa.
(Lisäys 19.12.: Ensimmäisen työpajan aikoihin muutoksia)
Tuntui järkevältä että ensimmäinen työryhmä on avoin kiinnostuneille ja työryhmästä päätetään sen jälkeen. Tässä vaiheessa ei siis odoteta kenenkään olevan vielä sitoutunut projektiin.
Tämänhetkinen porukka on tämä: potentiaalisia esiintyjiä on (peräti) 10, osa potentiaalisempia kuin toiset: minä olen varmasti mukana, samoin Johanna, lisäksi kiinnostuneita ovat Marko, Pasi, Pasin kautta Arto Rantanen ja Sami Lehtinen joita ei ole vielä tavattu, Noona ja Nilla. Juha ei vielä tiedä mukanaolostaan, lisäksi Akseli teatterilta on mahdollisesti kiinnostunut esiintymään muttei olisi mukana kehittelyssä. Suunnitteluapuna muttei esiintyjänä on mukana Juhana. Lisää kiinnostuneita vielä haetaan, ja ekassa työryhmässä voi siis olla isompi ryhmä kuin esiintymässä (esiintyjien määräksi suunnitellaan noin kymmentä).
1. Työpaja on
(Huom! La 10.1. klo 10-15 peruuntunut)
su 11.1. klo 10-15
ma 12.1. klo 18-22 (Huom! Alkaa tunnin myöhemmin)
ti 13.1. klo 10-15
la 17.1. klo 10-15
su 18.1. klo 10-15
2. Työpaja on
la 14.2. klo 10-15
su 15.2. klo 10-15
ma 16.2. klo 17-22
ti 17.2. klo 10-15
la 21.2. klo 10-15
su 22.2. klo 10-15
joista viimeinen on todennäköisesti demopäivä.
Tässä välissä olisi todennäköisesti/toivottavasti? vielä kolmas vastaava työpaja.
Knutepunkt-festivaalit on Oslossa 16.-19.4., ja olen itse ainakin menossa sinne, mutta minusta olisi hauskaa jos ainakin osa työryhmästä pääsisi sinne testaamaan senhetkistä peliä pienessä mittakaavassa, ja saataisiin varmasti hyödyllistä palautetta. Matkustamiseen voidaan hakea Taiteen keskustoimikunnan matka-apurahaa. Mikäli sitä ei saada, tulisi maksettavaksi matkakulut (noin 150-190e/henkilö). Käsittääkseni Knutepunktissa pyritään majoittamaan osallistujat ihmisten koteihin, jos ei niin Oslosta varmaan löytyy niin paljon Couchsurfereita että voidaan majoittautua ilmaiseksi.
Esitykset olisivat ennen heinäkuuta, eli käytännössä kesäkuun lopussa, 3-4 kpl. Mahdollista on myös että lisää esityksiä (2?) olisi elokuussa, mahdollisesti osin eri porukalla. Harjoitukset sijoittuisivat siis touko-kesäkuulle tarpeen ja osallistujien aikataulujen mukaan (ainakin 3.-10.6. olisi tauko). Tätä asiaa hahmotetaan varmaan paremmin ekan työpajan jälkeen.
Tämä blogi on nyt yhteydenpitokeino. Tällä hetkellä se on vielä kaikille julkinen mutta teen sen vain osallistujille näkyväksi jahka ehdin (ensi viikolla varmaan). osallistuakseen pitäisi luoda Google- tai Blogger-tunnukset. Blogin osallistujaksi voivat tulla kaikki jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumisesta, mutta ei yleisö, koska täällä on SPOILEREITA! Blogin hallinnointiin en ole vielä tutustunut, lisää siitä kunhan olen...
Tämänhetkisistä suunnitelmista, joista puhuttiin, kirjoitan yhteenvedon myöhemmin - todennäköisesti ehdin joskus tiistaina. Mielenkiintoiselta vaikuttaa ainakin minusta...
Lisäksi nähtiin joitakin epätodellisuuteen johdattelevia taikatemppuja, joita varmaan myös tullaan näkemään lisää.
Niin, ja te kaikki osalliset voisitte kirjoittaa pienen esittäytymisen samalla kun hankitte tunnukset (ne kai minun täytyy jotenkin myöntää?) niin ainakin pääsee kokeilemaan blogia, ja me kaikkihan emme ole tavanneet.
Phew, siinä tällä kertaa.
perjantai 12. joulukuuta 2008
Linkkejä
Lisään nämä myös linkkilistaan.
Naamio ja Höyhen.
Minun sivuni, jotka on tällä hetkellä enimmäkseen rikki, koska ne on vasta testaustilassa.
Johannan sivu.
Juhanan sivu.
Knutepunkt (Solmukohta) 2009.
Signa - kiinnostava ryhmä Tanskassa.
Todellisuuden Tutkimuskeskus on tehnyt samantyyppisiä projekteja.
Suuri Koneisto II oli peli/esitysprojekti Naamio ja Höyhenessä. Linkki on Koneiston blogiin, josta projektista saa(?) käsityksen.
Walkabout Wikipediassa - koska pidän tästä kaksoismerkityksestä. Mitä sen uskotaan olevan ja mitä se oikeasti on.
Naamio ja Höyhen.
Minun sivuni, jotka on tällä hetkellä enimmäkseen rikki, koska ne on vasta testaustilassa.
Johannan sivu.
Juhanan sivu.
Knutepunkt (Solmukohta) 2009.
Signa - kiinnostava ryhmä Tanskassa.
Todellisuuden Tutkimuskeskus on tehnyt samantyyppisiä projekteja.
Suuri Koneisto II oli peli/esitysprojekti Naamio ja Höyhenessä. Linkki on Koneiston blogiin, josta projektista saa(?) käsityksen.
Walkabout Wikipediassa - koska pidän tästä kaksoismerkityksestä. Mitä sen uskotaan olevan ja mitä se oikeasti on.
Kuin leikkiä
Kirjoitin tämän tekstin omaan blogiini, mutta se on hyvä aloitus tännekin.
"Aina sama ongelma – vaikeus nimittää tekemisiään. Minulla on aina ollut vaikeuksia päättää mitä kirjoittaa ammatikseen veroilmoitukseen, vastata kysymykseen ”mitä sinä teet?”, määritellä teenkö sarjakuvaa vai pilakuvaa vai mitä (alkuvaiheessa HS nimitti Pientä kuolemaa ”kuva-aforismeiksi”), ja tietenkin normaalit kiemurtelut kun ei pysty välttämään termiä taide...
Nyt olen alkamassa ohjata (ohjata kuulostaa oudolta... vetää? Jne.) eräänlaista, ym, peliperformanssia teatteri Naamio ja Höyhenessä. Ehkä ensin selitän konseptin lyhyesti. Katsojat tulevat mukaan toimimaan esityksen maailmassa. He tulevat omana itsenään, ilman roolia, mutta toimivat fiktiivisessä maailmassa. ”Esiintyjät” elävät samassa maailmassa, mutta ovat ainakin jossain määrin fiktiivisiä, eli ”esiintyvät”.
Miksi tätä pitäisi nimittää? Jos tämä olisi pelkästään semanttinen ongelma, jättäisin sen iloisesti huomioimatta – mutta se on pääasiassa markkinointiongelma. Miten välittää asiasta kiinnostuneille käsitys siitä mitä ollaan tekemässä?
Ehkä lähimmältä liippaava termi on larp. Mutta roolipeli olla rooliton? Ja miten se ottaa huomioon esityksellisen elementin? Lisäksi olen vastahakoinen käyttämään termiä larp koska 1) en ole larpintekijä, joten mitä minä tiedän? 2) ennen kaikkea koska niille jotka eivät tunne larpin uusia muotoja (99,9% ihmisistä?) mielikuva on bofferimiekkoja ja vampyyriteinejä.
Sana teatteri joka tapauksessa tulee olemaan esillä tämän projektin yhteydessä koska sen toteuttaa teatteri.
Performanssi? Jättääkö se ”katsojien” osuuden liian vähälle huomiolle (jälleen, en ole performanssitaiteilija)? Yhtä Signan toteuttamaa, ym, projektia, nimitettiin kuulemma installaatioksi. Oivaltavaa.
Enimmäkseen kutsun tätä kuitenkin yksinkertaisesti peliksi. Tai miksei leikiksi (muistan että Roolipelimanifestissa oli jotenkin määritetty miksi roolipeli on peliä eikä leikkiä, en muista miten, mutta muistan olleeni eri mieltä....)?
Kun on pitänyt löytää joku termi nopeasti käyttöön, olen keksinyt yhdistelmän esityksellinen peli, joka on kyllä itse asiassa ihan kuvaava, vaikka hiukan juosten kustu.
Todellisuuden tutkimuskeskus on toteuttanut samantyyppisiä projekteja joista Eero-Tapio Vuori (en löytänyt hyvää Ekilinkkiä) käyttää termiä experimance (experience+performance). Erotus voisi olla ehkä se että tässä osallistujat/kokijat päätyvät (vääjäämättä?) kuitenkin esittämään roolia, jonka määrittävät heidän tekonsa itsenään pelin aikana, ja haluaisin myös korostaa pelielementtiä.
Hankaluus tässä on että en ole erityisen sivistynyt ihminen ja tiedän tästä terminologiasta vain pintapuolisesti. Syy miksi en ole kovin teoreettisesti sivistynyt toisaalta on varmaankin se, että haluan vain tehdä asioita ja ehkä kuulla sitten jälkikäteen mitä tuli tehtyä. Jos yleisö on yhtä tyhmiä kuin minä siitä ei tule ongelmaa... mutta tässä tapauksessa pelkään että niin ei ole. Onko pakko alkaa lopulta opiskella?
Ehdotuksia?"
"Aina sama ongelma – vaikeus nimittää tekemisiään. Minulla on aina ollut vaikeuksia päättää mitä kirjoittaa ammatikseen veroilmoitukseen, vastata kysymykseen ”mitä sinä teet?”, määritellä teenkö sarjakuvaa vai pilakuvaa vai mitä (alkuvaiheessa HS nimitti Pientä kuolemaa ”kuva-aforismeiksi”), ja tietenkin normaalit kiemurtelut kun ei pysty välttämään termiä taide...
Nyt olen alkamassa ohjata (ohjata kuulostaa oudolta... vetää? Jne.) eräänlaista, ym, peliperformanssia teatteri Naamio ja Höyhenessä. Ehkä ensin selitän konseptin lyhyesti. Katsojat tulevat mukaan toimimaan esityksen maailmassa. He tulevat omana itsenään, ilman roolia, mutta toimivat fiktiivisessä maailmassa. ”Esiintyjät” elävät samassa maailmassa, mutta ovat ainakin jossain määrin fiktiivisiä, eli ”esiintyvät”.
Miksi tätä pitäisi nimittää? Jos tämä olisi pelkästään semanttinen ongelma, jättäisin sen iloisesti huomioimatta – mutta se on pääasiassa markkinointiongelma. Miten välittää asiasta kiinnostuneille käsitys siitä mitä ollaan tekemässä?
Ehkä lähimmältä liippaava termi on larp. Mutta roolipeli olla rooliton? Ja miten se ottaa huomioon esityksellisen elementin? Lisäksi olen vastahakoinen käyttämään termiä larp koska 1) en ole larpintekijä, joten mitä minä tiedän? 2) ennen kaikkea koska niille jotka eivät tunne larpin uusia muotoja (99,9% ihmisistä?) mielikuva on bofferimiekkoja ja vampyyriteinejä.
Sana teatteri joka tapauksessa tulee olemaan esillä tämän projektin yhteydessä koska sen toteuttaa teatteri.
Performanssi? Jättääkö se ”katsojien” osuuden liian vähälle huomiolle (jälleen, en ole performanssitaiteilija)? Yhtä Signan toteuttamaa, ym, projektia, nimitettiin kuulemma installaatioksi. Oivaltavaa.
Enimmäkseen kutsun tätä kuitenkin yksinkertaisesti peliksi. Tai miksei leikiksi (muistan että Roolipelimanifestissa oli jotenkin määritetty miksi roolipeli on peliä eikä leikkiä, en muista miten, mutta muistan olleeni eri mieltä....)?
Kun on pitänyt löytää joku termi nopeasti käyttöön, olen keksinyt yhdistelmän esityksellinen peli, joka on kyllä itse asiassa ihan kuvaava, vaikka hiukan juosten kustu.
Todellisuuden tutkimuskeskus on toteuttanut samantyyppisiä projekteja joista Eero-Tapio Vuori (en löytänyt hyvää Ekilinkkiä) käyttää termiä experimance (experience+performance). Erotus voisi olla ehkä se että tässä osallistujat/kokijat päätyvät (vääjäämättä?) kuitenkin esittämään roolia, jonka määrittävät heidän tekonsa itsenään pelin aikana, ja haluaisin myös korostaa pelielementtiä.
Hankaluus tässä on että en ole erityisen sivistynyt ihminen ja tiedän tästä terminologiasta vain pintapuolisesti. Syy miksi en ole kovin teoreettisesti sivistynyt toisaalta on varmaankin se, että haluan vain tehdä asioita ja ehkä kuulla sitten jälkikäteen mitä tuli tehtyä. Jos yleisö on yhtä tyhmiä kuin minä siitä ei tule ongelmaa... mutta tässä tapauksessa pelkään että niin ei ole. Onko pakko alkaa lopulta opiskella?
Ehdotuksia?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)